Vieraskynä: Sulassa sovussa. Ilmastonmuutos ja arktinen alue.

Teemu Palosaari

Kello näyttää kolmea vaille keskiyötä. Eikä mikä tahansa kello, vaan Tuomiopäivän kello. Bulletin of the Atomic Scientist -lehden kannessa on vuodesta 1947 alkaen ollut kello, joka mittaa ihmiskunnan jäljellä olevaa aikaa. Keskiyö tarkoittaa globaalia katastrofia, maailmanloppua. Aikaisempina vuosikymmeninä minuuttiviisaria siirrettiin taaksepäin esimerkiksi kun aseidenriisuntaneuvottelut edistyivät, eteenpäin kun suurvallat tekivät ydinkokeita tai ottivat käyttöön uusia ydinaseita. Vuodesta 2007 alkaen perusteissa on ollut mukana myös ilmastonmuutos ja sen aiheuttama vahinko muun muassa ekosysteemeille ja napajäätiköille. Kun viisareita viimeksi siirrettiin eteenpäin vuonna 2016, perusteissa mainittiin mittaushistorian lämpimin vuosi sekä globaalin keskilämpötilan nousu. 

“The Arctic is Ground Zero for climate change”, sanoi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vastaanottaessaan Islannissa Arctic Circle -palkinnon, joka myönnettiin hänelle Pariisin ilmastosopimuksen eteen tehdystä työstä. Arktisella alueella ilmasto lämpenee nopeammin kuin muualla. Lisäksi jäätiköiden ja merijään sulaminen on tuonut ulottuville merkittäviä mineraali-, kaasu- ja öljyvaroja sekä uusia meriväyliä. Kansainvälispoliittisesti aluetta on tutkimuksessa kuitenkin pidetty varsin vakaana ja rauhanomaisena, vaikka mediakuva usein toiselta näyttääkin. Näin ollen merkittävimmät turvallisuushaasteet alueella koskevat laajaa, inhimillistä turvallisuutta, eivät sotilaallista turvallisuutta. Esimerkiksi paikallisiin elinkeinoihin, ympäristöön ja terveyteen sekä maanomistukseen kohdistuu uudenlaisia haasteita.

Arktinen alue ei ole koekenttä ainoastaan ilmastonmuutoksen vaikutuksille, vaan myös sille, miten ilmastonmuutokseen reagoidaan. Porataanko lisää öljyä, vaikka sen polttaminen edistäisi ilmastonmuutosta ja sulattaisi lisää jäätä? Pyritäänkö sopeutumaan ilmastonmuutokseen vai hillitsemään sitä kaikin voimin? Viime aikoina arktinen keskustelu on saanut globaaleja ilmastoeettisiä sävyjä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimääräisen lämpötilan nousun pitäminen alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan edellyttää, että uusien fossiilisten energiavarantojen etsimisen sijaan iso osa jo löydetyistä tulee jättää hyödyntämättä. Sulavan jään alta paljastuvan arktisen öljyn ja kaasun hyödyntäminen onkin väistämättä globaali ilmastopoliittinen kysymys. Tämän vuoksi Arktisen alueen ratkaisuihin kohdistuu juuri nyt maailmanlaajuinen huomio, etenkin kun jäätiköiden ja merijään sulaminen näkyy merenpinnan nousuna ympäri maapallon. Porata vai eikö porata, kas siinä pulma. Keskustelu jatkuu, kello käy.

Teemu Palosaari
Tutkijatohtori
Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI

Ilmastonmuutosta käsittelevä Hiilivapaa kuunnelma:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s