Seuraavaa sotaa ei käydä arktisella alueella, mutta konfliktin riski on silti olemassa. Tämä oli FAIA:n ensimmäisen tapahtuman johtopäätös. “Käydäänkö seuraava sota Arktiksella”-tapahtuma järjestettiin 1. joulukuuta Helsinki Think Companylla.

Avaussanoissaan entinen pääministeri Paavo Lipponen kiitteli Arktista neuvostoa ja arktisella alueella tehtävää yhteistyötä. Hänen mukaansa konfliktin riski on sitä pienempi, mitä enemmän dialogia on. Suurlähettiläs ja ulkoasiainneuvos Harri Mäki-Reinikka jatkoi siitä, mihin Lipponen jäi. Hän kertoi, että Suomen toukokuussa 2017 alkava kaksivuotinen Arktisen neuvoston puheenjohtajakausi keskittyy erityisesti koulutuksen, meteorologian ja viestinnän ympärille.

arktis2
Entinen pääministeri Paavo Lipponen avasi tilaisuuden
arktis4
Suurlähettiläs ja ulkoasiainneuvos Harri Mäki-Reinikka

Tapahtuman otsikon kysymykseen, käydäänkö seuraava sota Arktiksella vastasi maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja kapteeni Juha Kukkola. Hänen mukaansa seuraava sota käydään siellä, missä sotia nytkin käydään: esimerkiksi Lähi-idässä tai Afrikassa. 

Kukkolan näyttämistä kartoista kävi kuitenkin ilmi, että sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on kiihtynyt. Vaikka sota ei ole näköpiirissä nyt, hän näkee alueella mahdollisuuden konfliktiin. Tällainen tilanne saattaisi tulla, jos kansainväliset mekanismit ja instituutiot pettävät, suurvaltojen välit kiristyvät merkittävästi tai jos populistiset poliitikot tai esimerkiksi Vladimir Putin keksivät käyttää arktista aluetta keppihevosena omien sisäpoliittisten ongelmiensa ratkaisussa. Kukkola mainitsi myös öljyn hinnan nousun, kauppareittien tärkeyden ja ulkopuolisten toimijoiden, kuten Kiinan, intressit.

arktis5
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja Juha Kukkola

Sota arktisella alueella onkin epätodennäköinen aikana, jolloin öljyn hinta on pohjalukemissa. Arktinen öljynporaus on kallista ja riskialtista, eikä niin suuria investointeja lähdetä tekemään ennen kuin tuotot ovat toista luokkaa. Sota myös estäisi luonnonvarojen hyödyntämisen. Konflikti on epätodennäköinen senkin takia, että arktisen alueen olosuhteet olisivat sodalle äärimmäiset.

Viimeinen puhuja, professori Lassi Heininen pitää konfliktia vielä kaukaisempana uhkakuvana kuin Kukkola. Hänen mukaansa kaukokulkeutuvat saasteet ja ilmastonmuutos ovat uhka numero yksi, eikä niihin kaiken lisäksi kenelläkään ole vielä ratkaisua.

Yleisöstä tuli kysymys Venäjän roolista arktisella alueella, ja kaikki puhujat kertoivat Venäjästä samaa tarinaa: vaikka maan asevarustelu on kiihtynyt pohjoisessa, Venäjä on valmis ja halukas dialogiin.

arktis6
Lapin yliopiston professori Lassi Heininen

Monipuolisten puheenvuorojen jälkeen osallistujat jatkoivat työskentelyä ryhmissä. Osallistujat koostivat pienryhmissä ajatuksia arktisen alueen tulevaisuudesta ja Suomen roolista arktisessa politiikassa. Keskustelua herätti erityisesti se, miten paljon erilaisia toimijoita arktisessa politiikassa on. Keinoina arktisen alueen vakauden ylläpitoon nähtiin esimerkiksi eturistiriitojen välttäminen ja yhteisten nimittäjien etsiminen. Yksi ryhmä esitti, että Suomi voisi Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudellaan lähteä ajamaan vuosittaista arktista konferenssia, jossa puhuttaisiin erityisesti ympäristöstä, inhimillisestä turvallisuudesta ja sotilastoimien uudelleenarvionnista.

Suomen vahvuuksina arktisessa politiikassa nähtiin muun muassa puolueettomuus sekä mahdollisuus kehittää puhdasta teknologiaa, ICT-tuotteita ja jäänmurtajia. Suomi voi hyötyä arktisesta alueesta viennin avulla, sillä Suomen cleantech-sektori on vahva. Keskustelussa heräsi ajatus siitä, että Suomella voisi olla mahdollisuuksia globaaliin arktisten toimintamallien konsultointiin. Suomen etuna nähtiin se, että maa on pieni ja neutraali. Sen takia Suomi pystyisikin korostamaan omaa tärkeyttään arktisessa politiikassa nimenomaan osaamisella ja arktisella tieto-taidolla.

arktis8

Yhdessä ryhmässä näkökulmaksi otettiin ympäristö. Ryhmäläisten mukaan arktisella alueella mennään talous edellä, eikä ilmastonmuutosta nähdä vakavana uhkana edes ulkoministeriössä. Ilmastonmuutoksesta kyllä puhutaan, mutta puheet eivät vastaa toimia. Ryhmäläiset mainitsivat muun muassa Paavo Lipposen arktiset raportit, joissa painotetaan vahvasti talousnäkökulmaa. Ratkaisuksi nähtiin cleantech, joka pelaisi yhteen sekä talous- että ympäristötavoitteiden kanssa. Ryhmä antoi haasteen myös Suomelle: onko meillä rohkeutta lopettaa luonnonvarojen hyödyntäminen?

Osallistujien mielestä on huolestuttavaa, jos apatia leviää ja ajatellaan, ettei mitään voida tehdä. Iso kysymys onkin se, miten ihmiset saadaan välittämään siitä, mitä arktisella alueella tapahtuu.

Teksti ja kuvat: Oona Lohilahti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s