Uudelleensijoittaminen – kestävä ratkaisu pakolaiskriisiin?

Uudelleensijoittamisesta puhutaan, kun pakolaisstatuksen saanut henkilö siirretään kolmannesta maasta EU:n jäsenmaahan. Tällöin oikeudellisesti pakolaisstatuksen saanut henkilö valitaan siirrettäväksi jo ennen muuttoaan uuteen asuinmaahan. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on arvioinut, että tänä vuonna uudelleensijoittamisen tarpeessa olevia henkilöitä on lähes 1,20 miljoonaa. Uudelleensijoittamisen tarve on kasvanut muuttoliikkeiden laajentuessa, etenkin pakolaiskriisien myötä. Silti uudelleensijoittamisen mahdollisuudet tunnustetaan EU:n jäsenmaiden kesken hyvin vaihtelevasti ja erot ovat jäsenmaiden kesken kasvaneet vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä.

EU on sitoutunut perusoikeuskirjassaan noudattamaan yleisiä oikeusperiaatteita. Artiklat 18 ja 19 nostavat esille nimenomaisesti oikeuden turvapaikkaan, nojaten velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten vuoden 1951 Geneven yleissopimus ja sitä täydentävä vuoden 1967 pakolaisten oikeusasemaa koskeva lisäpöytäkirja. Kaikki EU:n jäsenmaat ovat lisäksi erikseen sitoutuneet Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joka täydentää etenkin palautuskiellon periaatetta.

Julkisessa keskustelussa nämä periaatteet ja kansainväliset velvoitteet ovat jääneet taka-alalle. Keskustelun on vallannut populistipainotteinen, seitinohueen oikeudelliseen perustaan ja vaihtoehtoisiin totuuksiin perustuva retoriikka, joka on saanut osakseen mittavaa suosiota EU-kansan syvissä riveissä. Julkisen keskustelun velloessa näköalattomana ja ongelmakeskeisenä, populistisen retoriikan taitajat ovat jossain määrin onnistuneet vetämään mutkia suoriksi. Epävarmassa poliittisessa ilmapiirissä populistinen retoriikka on löytänyt tiensä pakolaiskriisin neuvottelupöytiin asti.

Pakolaiskriisi on paljastanut EU:n päätöksenteon rakenteelliset ongelmat. Nationalistinen ja populistinen politiikka ei sovi EU:n liberaali-institutionaaliseen luonteeseen. Ääripäiden ollessa selkeimmin esillä, julkisessa keskustelussa on vaikea löytää se kultainen keskitie, jota seuratessa argumentit ja päätökset tehdään yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävästi. Jäsenmaiden tulisi pyrkiä ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja puhaltaa yhteen hiileen ratkoessaan nykyistä pakolaiskriisiä.

 

Kuva: eurasian-research.org

Jo nyt on tarjolla vaihtoehtoja, joita hyödyntämällä voidaan päästä yhteisymmärrykseen tinkimättä vastuusta ja sitoumuksista kansainvälisiin sopimuksiin. Yksi yhteisymmärryksen mahdollistava väylä onkin käynnissä oleva EU:n uudelleensijoittamisohjelma. EU:n uudelleensijoittamisohjelma mahdollistaa kansainvälisen suojelun tarjoamisen juuri niille henkilöille, jotka sitä kiireellisimmin tarvitsevat. Uudelleensijoittamisen prosessia ohjaa YK:n pakolaisjärjestö, joka antaa perinteisesti omat uudelleensijoittamissuosituksensa jokaiselle uudelleensijoittavalle jäsenmaalle.

Sekä kansainväliset että kansalliset viranomaiset tekevät läheisesti yhteistyötä koko prosessin ajan, jotta uudelleensijoittaminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Uudelleensijoittaminen on siis täysin spontaanin turvapaikanhaun vastakohta. Siinä missä turvapaikkaa saa vapaasti hakea (eri asia, onko henkilölle perusteet myöntää kansainvälistä suojelua), uudelleensijoitettava pakolainen on jo ennen muuttoaan jäsenmaahan oikeudellisesti tunnustettu pakolaiseksi ja kansainvälistä suojelua tarvitsevaksi henkilöksi.  Siinä missä spontaania turvapaikanhakijavirtaa on vaikea hallita, vastaa uudelleensijoittaminen pakolaiskriisin akuuttiin humanitaariseen hätään mahdollisimman hallitulla tavalla.

Kuten Kofi Annan toteaa, uudelleensijoittaminen on EU:lle mahdollisuus osoittaa moraalisesti kestävää johtajuutta globaalissa pakolaisregiimissä keskellä vaikeaa poliittista ilmapiiriä. On huolestuttavaa, että lyhytnäköinen ja ihmisoikeuksia polkeva pakolaispolitiikka on menestynyt sekä joissain EU:n jäsenmaissa että pitkän uudelleensijoittamisperinteen omaavassa valtiossa, Yhdysvalloissa.

 

Marième Korhonen, VTM
Kirjoittaja on FAIA:n jäsen

Aloituskuva: Lara Anastasiou
Kuvan teos on osa Riiko Sakkisen Rajat Kiinni -näyttelyä, joka on esillä Mäntän Serlachius-museo Göstassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s