Berliinin muuri murtui 9.11.1989, tätä kirjoittaessa liki päivälleen 30 vuotta sitten. Muurin murtuminen on sittemmin noussut symboliksi DDR:n luhistumiselle, itäisen Keski-Euroopan (Bulgarian, DDR:n, Puolan, Unkarin, Tšekkoslovakian ja Romanian) vuoden 1989 vallankumouksille sekä Neuvostoliiton ja kylmän sodan lopulle. Marraskuussa 2019 Berliinin muurin murtuminen näyttäytyy ikonisena, ajanjaksoa määrittävänä tapahtumana. Romanialaista yhteiskuntatieteilijää Vladimir Tismaneanua mukaillen voimme tulkita muurin murtumisen symboloimat itäisen Keski-Euroopan vallankumoukset 1989 ”todelliseksi maailmanhistorialliseksi tapahtumaksi, hegeliläisessä mielessä” tarkoittaen sitä, että ne ”loivat historiallisen jakolinjan — maailman välille ennen ja jälkeen vuoden 1989” (Tismaneanu 2009, s. 270). 1989 lopetti kylmän sodan maailmanajan, ja aloitti uuden – mutta minkä?

Berliinin muurilla 1989. Kuva: Wikimedia Commons

Jos Berliinin muurin murtuminen kuvastaa kylmän sodan päättymistä, voidaan Berliinin muurin itsensä todeta kuvastavan kylmää sotaa. Kylmä sota oli globaali ilmiö ja ajanjakso, joka ilmeni niin diplomaattisina kriiseinä, kuten Kuubassa 1962, kuin myös konkreettisena sotimisena, kuten Vietnamissa 1955-1975. Kylmä sota oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen globaalilla näyttämöllä käyty mittelö, joka päättyi Yhdysvaltojen voittoon. Se oli myös kahden kilpailevan ideologian, liberalismin ja kommunismin, välinen taistelu.

Vuonna 2019 vuoden 1989 kuvasto – josta Berliinin muurin murtumisen lisäksi voitaisiin mainita ainakin Unkarin Sopronin paneurooppalainen piknik – näyttäytyy eurooppalaisena riemuvoittona. Vasten kaikkia ennakko-odotuksia muutosta vaatineet kansalaiset onnistuivat kuin onnistuivatkin murtamaan murtamattomilta vaikuttaneet autoritääriset regiimit. Vuoden 2019 kontekstissa onkin tärkeää muistaa, että se, mitä nyt pidämme itsestään selvänä – eurooppalaisten jaettu poliittinen todellisuus niin suomalaisten, puolalaisten, ranskalaisten kuin bulgarialaistenkin välillä – oli vielä reilu 30 vuotta sitten täysin mahdottomalta tuntunut ajatus.

Vuoden 2019 kontekstissa onkin tärkeää muistaa, että se, mitä nyt pidämme itsestään selvänä – eurooppalaisten jaettu poliittinen todellisuus niin suomalaisten, puolalaisten, ranskalaisten kuin bulgarialaistenkin välillä – oli vielä reilu 30 vuotta sitten täysin mahdottomalta tuntunut ajatus.

Yhtä lailla meidän on vuonna 2019 pyrittävä välttämään vuoden 1989 jälkeisen maailman glorifiointia. Vuosi 1989 näyttäytyy nykypäivän näkökulmasta suunnattoman toiveikkaana hetkenä. Tuolloin ihmiskunnan rauhanomainen yhteiselo vaikutti sittenkin mahdolliselta, kun liberalismin ja kommunismin välinen jakolinja näytti olevan luhistumassa. Vaikka tällainen ajattelu tuntuu vuoden 2019 näkökulmasta auttamattoman naiivilta, on siihen varmasti ollut helppo uskoa vallankumousten 1989 ja Neuvostoliiton luhistumisen 1991 välittömissä jälkimainingeissa. Tämän suuntaista ajattelua länsimaissa ilmentää esimerkiksi Francis Fukuyaman tunnettu teos Historian loppu ja viimeinen ihminen (Fukuyama 1992). Sen voidaan katsoa nousseen jopa symboliksi tuolle historialliselle hetkelle ja länsimaissa vallinneelle vilpittömälle uskolle siihen, että historia on valmis, että tästä eteenpäin ihmiskunta voi keskittyä tyytyväisenä nykyisen maailmanjärjestelmän ylläpitoon, suojelemiseen ja sen yksityiskohtien hiomiseen.

Tällaista Fukuyaman ilmentämää liberaalia determinismiä voisi kuvailla ”post-utopistiseksi”. Se lähtee siitä konservatiivisesta ajatuksesta, että yhteiskuntamme ei ole täydellinen, mutta merkittävästi parempaa siitä ei voida tehdä. Tällainen ajattelu ei juuri anna sijaa yrityksille parantaa ihmisten elinoloja maailmassa merkittävästi. Alati etenevän ilmastokriisin ja jälleen nousevan autoritäärisyyden keskellä maailmassa, jossa köyhyys, puute, sorto, sota ja toivottomuus ovat edelleen totisinta totta, ei yksinkertaisesti ole varaa tuudittautua länsimaiden liberaalidemokraattisen status quon erinomaisuuteen ja siihen vaaralliseen ajatukseen, että olisimme ihmiskuntana jo saavuttaneet huippumme. Se, että kylmä sota päättyi liberalismin voittoon, ei tarkoita, että olisimme ihmiskunnan ideologisen kehityksen päätepysäkillä.

Alati etenevän ilmastokriisin ja jälleen nousevan autoritäärisyyden keskellä ei ole varaa tuudittautua siihen vaaralliseen ajatukseen, että olisimme ihmiskuntana jo saavuttaneet huippumme.

Tämä varoitus liberaalista determinismistä koskee erityisesti Euroopan unionia. Berliinin muurin murtuminen näyttäytyy EU:lle käänteentekevänä hetkenä, lähtölaukauksena itäisen Keski-Euroopan maiden integraatiolle osaksi EU:ta ja eurooppalaista yhteisöä. Se, että näin todella kävi, ei saa vaivuttaa EU:ta tyytyväiseen uneen. On selvää sekä itäisen Keski-Euroopan kansoille että ulkopuolisille tarkkailijoille, ettei alueen maiden kehityskulku ole vuoden 1989 jälkeen vastannut sille asetettuja suuria toiveita ja odotuksia. Alueella jälleen noussut äärioikeistolainen autoritäärisyys on oire tästä: Orbánin ja kumppaneiden kannatus kumpuaa osaltaan pettymyksestä siihen, ettei liberaalidemokraattinen kapitalismi tuonutkaan sitä auvoa, mitä luvattiin. EU:n on herättävä ja nähtävä se tosiseikka, että ilman vakavaa itsetutkistelua ja radikaalia uudistumista aidosti demokraattiseksi ja kansalaistensa perusoikeudet – myös taloudelliset perusoikeudet – turvaavaksi yhteisöksi, se on vaarassa murentua sisältäpäin kuin Neuvostoliiton marxilais-leninistinen imperiumi 30 vuotta sitten.

Vuoden 1989 inspiroivan sankaritarinan ei tule olla meidät ihanaan todellisuuspakoisuuteen tuudittava iltasatu. Sen täytyy toimia meille inspiraationa, joka rohkaisee meitä yhteiseen toimintaan mahdottomiltakin vaikuttavien haasteiden edessä.

Kirjallisuus

  • Fukuyama, Francis (1992). Historian loppu ja viimeinen ihminen. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Porvoo: WSOY.
  • Tismaneanu, Vladimir (2009). The Revolutions of 1989: Causes, Meanings, Consequences. Contemporary European History. Vol. 18:3. S. 271-288.

Kaarlo Somerto

Kirjoittaja on politiikan tutkimuksen opiskelija ja FAIAn jäsen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s