Euroopan uusi turvallisuusprojekti

Maailman johtajat puhuivat tämän vuoden alussa sekä Münchenin turvallisuuskokouksessa että Brysselin Nato-kokouksessa entistä epävakaamman maailman tilasta, johon on reagoitava. Tilanteen vakavuudesta kertoo se, ettei mitään yksittäistä turvallisuusteemaa nostettu esille ylitse muiden – haasteita on riittämiin monella turvallisuussektorilla aina Ukrainan sodasta Syyriaan, ydinasevarusteluun ja kyberturvallisuuteen. Yhdeksi turvallisuuden takaamisen edistysaskeleeksi on nimetty jo aikaa sitten Euroopan turvallisuus- ja puolustusyhteistyön lujittaminen.

Euroopassa on siis käynnissä kaksi yhtäaikaista ja osin yhteneväistä turvallisuusprojektia. Euroopan puolustusyhteistyön laajentamisen on todettu olevan projekti, joka ei tule ahmaisemaan Naton asemaa ja uskottavuutta Euroopassa. Kahta kilpailevaa turvallisuusliittoumaa ei siis tulla näkemään, sillä Naton jäsenmaat nojaavat puolustuksessaan ensisijaisesti Natoon ja omaan kansalliseen puolustukseen. Euroopan yhteinen turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on ja tulee jatkossakin olemaan ennen kaikkea edellä mainittuja tukeva, ei korvaava ulottuvuus. Tähän mennessä Euroopan syvenevän turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tärkeimmiksi instrumenteiksi on nimetty muun muassa taloudelliset kannustimet, infrastruktuuri, politiikka-alojen yhdistäminen ja lainsäädäntö.

Euroopan syvenevä puolustusyhteistyö on siis lujittamisen vaiheessa, mutta samaan hengenvetoon on painotettu Naton luoman turvallisuusyhteisön ainutlaatuisuutta. Uskottavuus onkin yksi Nato-liittouman toiminnan pysyvistä lähtökohdista, ja Euroopan puolustusyhteistyön yksi suurimmista haasteista on tarjota uskottavia työkaluja toimia Naton rinnalla. Jos Nato-maat nojaavat turvallisuuden suhteen jatkossakin liittoumaan, millainen rooli jää EU:lle? Nykyisen kehityksen valossa on nähtävissä, että lähitulevaisuudessakin EU:n sisäinen turvallisuusyhteistyö jäänee yhteishankintojen ja infrastruktuurin varaan. Lisäksi nyt, kun EU:ssa puuhataan brexitin toimeenpanoa, herää väistämättä kysymys unionin yhtenäisyydestä: onnistuuko EU kokoamaan rivinsä ja syventämään turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötään? Iso-Britannian parlamentin edustaja Johnny Mercer vakuutti Nato-kokouksessa Euroopan turvallisuuden olevan yhtä kuin Britannian turvallisuus, ja painotti Britannian lähteneen EU:sta, ei Euroopasta.

Turvallisuus- ja puolustusyhteistyön huolellisen suunnittelun ja yksimielisyyden painottaminen kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta siihen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota. Yksimielisyydestä johtavana esimerkkinä on pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) käynnistäminen vuonna 2017. Sen tavoitteena on tiivistää EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä halukkaiden EU-maiden kesken, joita on ilmoittautunut mukaan jo 25, mikä kertoo lujasta yleiseurooppalaisesta tahtotilasta panostaa Euroopan turvallisuusyhteistyöhön.

Euroopan syvenevä turvallisuus- ja puolustusyhteistyö tulee väistämättä mukautumaan maailmanpolitiikan tapahtumien henkeen. Sen haasteena on yksimielisyyden lisäksi mukautua uusiin, moninaisiin turvallisuuskysymyksiin ja etsiä paikkansa Naton viereltä.

Maria Lavonen
FAIAn hallituksen yhteistyö- ja ekskursiovastaava, tällä hetkellä vaihdossa Moskovan State Institute of International Relations yliopistossa.

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005570996.html
2. https://www.nato.int/cps/su/natohq/opinions_152237.htm?selectedLocale=en
3. https://eurooppatiedotus.fi/2017/11/20/pysyva-rakenteellinen-yhteistyo-antaa-raamit-eun-puolustusyhteistyon-kehittamiselle/
4. https://www.securityconference.de/en/activities/munich-security-conference/msc-2018/

Kuvan lähde: https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/28286/eu-nato-cooperation-factsheet_en

Mainokset

Kasvot maan pinnalla

Valtavan kokoinen mustavalkoinen kuva nimettömästä lapsesta on asetettu keskelle pakistanilaista peltopalstaa. Kuvassa on lapsi, joka kuoli perheineen Yhdysvaltojen Pakistaniin toteuttamassa lennokki-iskussa syksyllä 2013.

Kauko-ohjattavien lennokkien operoijat kutsuvat kuolleesta ihmisestä, osumasta, jäänyttä jälkeä ”ötökän roiskeeksi” eli pieneksi verijäljeksi, jonka kaikki tietävät esimerkiksi hyttysen elävältä läimäisemisestä pöydän pinnalle jäävän. Pakistanilaisen taidekollektiivin tarkoituksena on muistuttaa kauko-ohjattavien tappavien lennokkien ohjaajia, etteivät kohteet ole osumia tai hyönteisiä vaan todellakin ihmisiä. Maan pinnalta tuijottavat ihmissilmät hätkähdyttävät lennokkiohjaajan hetkeksi ja voivat tehdä hänet jopa kyvyttömäksi aseen operoimiseen.

TOPSHOTS-PAKISTAN-FRANCE-UNREST-DRONES-ART
Kuva: http://time.com/3808682/pakistan-giant-photo-drone/ HO-AFP/Getty Images

Dronet eli miehittämättömät ilma-alukset ovat kauko-ohjattuja kasvottomia tappajia. Yhdysvallat kokeili tämän kaltaista teknologiaa ensimmäisen kerran jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. 2010-luvulle tultaessa sotilastiedusteluun ja ”taistelutehtäviin” käytettävät kauko-ohjattavat tai jopa itsestään ohjautuvat lennokit ovat tulleet yhä yleisemmiksi kameroiden koon pienentyessä. Kehittyneimmissä droneissa käytetään autonomista kuvaussysteemiä, joka voi tuottaa reaaliaikaista videota jopa kymmenen ruudun sekuntinopeudella. Sen sanotaan olevan riittävän tehokas ihmisten ja vaikkapa ajoneuvojen jäljittämiseen jopa yli kuuden kilometrin korkeudelta yli sadan kuudenkymmenen neliökilometrin alueella.

Satoja ihmisiä on kuollut Pakistaniin tehdyissä lennokki-iskuissa. Yksi tuhoisimmista iskuista tapahtui vuonna 2011, kun neljäkymmentä ihmistä kuoli mitenkään sotilaalliseen tai terroristiseen uhkaan liittymättömässä kokoontumisessa. Ei ole ihme, että dronejen läsnäolon on sanottu muuttaneen mielenmaisemaa Lähi-idän alueilla, joilla Yhdysvallat operoivat, kun jopa yöaikaan tarkkaa kuvaa lähettävä silmä tarkkailee taivaalla mahdollisia neutraloitavia objekteja.

160219-F-ME609-001
Kuva: http://www.afcent.af.mil/Units/379th-Air-Expeditionary-Wing/Photos/igphoto/2001472117/

Kauko-ohjattavien lennokkien käyttöä tulisi ohjata kolmen D:n sääntö: dull, dirty and dangerous. Tällä tavanomaisesti tarkoitetaan pitkäkestoisia, tylsistyttäviä monien päivien pituisia operaatioita, kemiallisten aseiden torjuntaan liittyviä tehtäviä ja operaatioita, jotka olisivat vain liian vaarallisia ihmisen itsensä toteutettavaksi. Kolmen D:n sääntöön voi myös lukea kuuluvaksi kasvokkain lähietäisyydeltä tapahtuvan vihollisen neutraloimisen, sillä mikä olisikaan ikävystyttävämpää, likaisempaa ja moraalisesti vaarallisempaa kuin tappaminen. On helpompaa siirtää tämä tehtävä kasvottomalle ilma-alukselle, joka kykenee hallitsemaan kuoleman tarkasti, varmasti ja nopeasti.

Filosofi Emmanuel Levinas’n ajattelussa kasvot luovat etiikan perustan. Levinas’n mukaan puhumme aina jollekulle vastaten ja toisen kasvot luovat vastuun toisen tunnistamisesta. Kasvokkain oleminen luo vastuun toisesta ja hänen tarpeistaan. Kasvokkain oleminen myös tekee tappamisen eettisesti mahdottomaksi, kun toisen kasvojen paljas puolustautumattomuus luo eettisen vastuksen näiden kasvojen puhuessa suoraan minulle.

Teknologinen kehitys on monilla tavoin vähentänyt kasvokkaista kanssakäymistä, niin hyvässä kuin pahassa. Kasvokkainen kohtaaminen vähentyy sodankäynnissä kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten laajamittaisen käyttöönoton myötä ja täten sodankäynnin eettiset ongelmat häivytetään. Kohteet pystytään neutraloimaan tarkasti, varmuudella ja nopeasti ilman, että kukaan kohtaa kohdetta kasvokkain. Tähän hirvittävään eettiseen välinpitämättömyyteen ja siitä seuraavaan alituiseen kuolemanvaaraan dronejen kohteena olevat ihmiset voivat käyttää ainoana ratkaisunaan katoamista alati valvovilta kauko-ohjatuilta silmiltä.

Mutta, miten kadota? Taiteilija Hito Steyerl antaa ehdotuksen näkyvyyttä käsittelevässä videoteoksessaan How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV File. Muun muassa Kalifornian autiomaahan maalatut mustavalkoiset valokuvakalibraatiotestikuviot määrittävät, kuinka tarkasti lennokit voivat havaita kohteita ilmasta kultakin korkeudelta. Mikä tahansa, mikä on näiden kalibraatiokuvien resoluutioyksikköä pienempää jää näkymättömäksi. Steyerl ironisesti ehdottaa keinoksi pienemmäksi kuin pikselin, yhden jalanmitan neliön, kokoiseksi muuttumista, jos haluaa tulla yhtä näkymättömäksi kuin yli viisikymmentävuotias nainen. Omat kasvot tulee kadottaa näkyviltä, jos vihollinenkaan ei suostu näyttämään kasvojaan.

Ratkaisuna konflikteihin voisi toimia jonkinlainen mutuaaliselle tunnustamiselle perustuva maailmanvaltio, jota Alexander Wendt artikkelissaan “Why a World State Is Inevitable” kuvaa. Muutos valtioyksiköille perustuvan maailman materiaalisissa olosuhteissa eli tuhoamiseen tarkoitetun teknologian kehittymisessä yhä pidemmälle tuhovoimassaan tekee valtioista kuin munankuoria. Valtiot eivät pysty enää takaamaan kansalaistensa turvallisuutta, kun ydinasein ja muin teknologisesti kehittynein asein toteutetut iskut voivat saada kerralla aikaan ääretöntä tuhoa. Wendtin mukaan valtioiden on aseteknologian kehityksen vuoksi rationaalista luovuttaa suvereniteettinsa, johon väkivallan territoriaalinen monopoli olennaisesti kuuluu, maailmanvaltiolle. Sodankäynnin muuttuessa yhä kasvottomammaksi on kuitenkin luultavampaa, että pitkälle kehittynyttä aseteknologiaa hallussaan pitävät valtiot tulevat integroimaan muita valtioita itseensä puolustusyhteistyön kautta, kun muiden valtioiden pelko aseteknologisen hegemonin iskuista on suuri. Hegemoni, kuten Yhdysvallat, integroi muita valtioita itseensä ja teknologinen kehitys ei johda globaaliin multipolaariseen yhteistyöhön. Pikseliä pienemmäksi muuttuminen vaikuttaa siis parhaalta mahdolliselta keinolta yhä helpottuvassa sodankäynnissä, jos haluaa välttyä kauko-ohjatun kasvottoman lennokin iskulta.

Vaikuttaa, että ihmisten pikseleiksi loppuelämäkseen naamioituminen on todennäköisempää kuin progressiivinen globaali sosiaalinen oppiminen. Konfliktien hallintaan pikseliksi muuttuminen ei kuitenkaan tuo lopullista ratkaisua. Vaaditaan toisen kohtaamista kasvotusten ja jonkinlaisen globaalin etiikan luomista. Vastauksia on tullut filosofian ja taiteen aloilta, muttei niin kutsutulta reaalipolitiikalta. On varmaankin parasta muistaa aseet ja unohtaa ihmisyys niin kauaksi aikaa kunnes ihmissilmät tuijottavat maanpinnalta takaisin.

Vivi Säiläkivi
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa opiskeleva fatalisti

Aloituskuva: Apaimages/Mohammed Asad

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä valmis

Kansainvälistä naistenpäivää juhlitaan jälleen kerran tänään 8.3. ympäri maailman. Voisi ajatella, että 2010-luvulla sukupuolittunutta juhlapäivää ei enää tarvittaisi, mutta valitettavasti monet indikaattorit osoittavat, että tasa-arvokehitys on taantunut. Esimerkiksi The Global Gender Gap Report näyttää, että naisten ja miesten väliset sosioekonomiset erot ovat kasvaneet ensi kerran sitten vuoden 2006. Raportin mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo saavutetaan nykykehityksellä vasta kahden vuosisadan päästä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Me yhdessä voimme vaikuttaa siihen, kuinka kauan tasa-arvon saavuttaminen kestää. Kollektiivisen voiman ovat osoittaneet sosiaalisen median kampanjat, jotka ovat paljastaneet valtavan seksuaalisen häirinnän ongelman. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt #MeToo-kampanja on levinnyt Hollywoodista maailmanlaajuiseksi ja miljoonat naiset ovat kertoneet kokemuksistaan hashtagin avulla. Kansalaisliike on saanut paikallisia variaatioita, joita Suomessa ovat olleet suomenruotsalaisten naisten aloittama #dammenbrister ja sitä seurannut #memyös. Seksuaalinen häirintä ja sen sukupuolittuneisuus on vihdoin nostettu esiin eikä loppua näy.

28833315_1409528135819536_516101766_n
Kuva: https://www.internationalwomensday.com/Theme

Myös kansainvälisen naistenpäivän teema alleviivaa jokaisen yksilön vastuuta tasa-arvoisesta yhteiskunnasta; teema on tänä vuonna #PressForProgress, joka kannustaa yksilöitä ja yhteisöjä toimimaan ja ajattelemaan inklusiivisesti sekä puuttumaan sukupuolten eriarvoiseen kohteluun. Pelkkä yksilöiden aktiivinen toiminta sukupuolten yhdenvertaisuuden edistämiseksi ei kuitenkaan riitä, sillä seksismi piilee yhteiskunnan rakenteissa ja erilaisissa organisaatioissa.

Yksi surullisimmista esimerkeistä on brittiläisen kehitysapuun keskittyvän hyväntekeväisyysjärjestön Oxfamin skandaali, jossa järjestön työntekijöitä oli syyllistynyt seksuaalisiin väärinkäytöksiin kehitysapukohteissa. Oxfamia on syytetty siitä, että se on yrittänyt salailla tapahtumia. Seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia on ilmennyt myös YK:n rauhanturvaoperaatioissa ja YK:n alaisissa järjestöissä. Kyseessä on siis suuren mittakaavan ongelma, johon pitäisi puuttua ennaltaehkäisevästi kehitysyhteistyössä. Ovatko esimerkiksi suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt ottaneet huomioon seksuaalisten väärinkäytösten mahdollisuuden? Yksi vastaus voi löytyä feministisestä kehityspolitiikasta, josta voit lukea viime vuoden hallituslaisen Riikan blogitekstistä.

Tuuli Tomperi
FAIA:n hallituksen tapahtumavastaava

Kaljaa ja kv-politiikkaa Helsingissä ja Tampereella

FAIAn uudet kuukausittaiset ”Kaljaa- ja Kv-Politikkaa”-tapahtumat järjestetään ensimmäistä kertaa torstaina 22.2. klo 18 alkaen. Tapahtuma järjestetään samanaikaisesti kahdessa eri kaupungissa. Helsingissä tavataan tällä kertaa Thirsty Scholarissa (Fabianinkatu 37) ja Tampereella Telakalla (Tullikamarin aukio 3).

Tapahtumassa pääset keskustelemaan samanmielisten kanssa rennosti oluen (tai vaikka kokiksen tai viinilasin) äärellä. Ilta alkaa FAIAn hallituksen tekemällä alustuksella, jossa käymme läpi alkuvuoden polttavimmat kv-tapahtumat. Tämän jälkeen jatkamme vapaan keskustelun muodossa, ja otamme jossain vaiheessa iltaa myös videoyhteyden sisarkaupunkiimme, jotta pääsemme jakamaan mielipiteitämme yli paikkakuntarajojen. Ja mikäli et pääse paikalle niin ei huolta! Illan tärkeimmistä pointeista kootaan maailmanpolitiikan uutiskirje, joka julkaistaan jäsenistölle tulevan kuun alussa. Tapahtuma on kaikille avoin ja osallistuminen on maksutonta. Tervetuloa mukaan! 

Tsekkaa myös ”Kaljaa ja Kv-Politiikkaa”-tapahtuma Facebookissa

FAIA:n hallitus vuodelle 2018 on valittu!

Kansainvälisen politiikan yhdistyksen syyskokous valitsi sääntömääräisessä syyskokouksessaan seuraavan vuoden hallitukseen seuraavat henkilöt:

cof

Kuvasta vasemmalta oikealle:
Tuuli Tomperi
Maria Lavonen
Emilia Tuurala
Joel Linnainmäki (puheenjohtaja)
Silja Markkula
Lara Anastasiou
Roosa Käsmä
Marja Papunen
Vilma Maukonen

Kuvasta puuttuvat:
Faysal Abdi
Juulia Heikkinen
Milja Suihko
Milla Toivanen

Onnea kaikille valituille!
Syyskokouksessa hyväksyttiin myös toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio vuodelle 2018. Uusi hallitus aloittaa vuoden vaihteessa ja FAIA jatkaa kasvuaan. Kansainvälisen politiikan yhdistyksen tavoitteena on tulevaisuudessa olla Suomen johtava ja vaikuttavin nuorten- ja opiskelijoiden keskustelu- ja toimintafoorumi, joka käsittelee kansainvälisiä kysymyksiä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana nuori FAIA on jo vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten opiskelijajärjestöjen keskuudessa ja ensi vuonna toimintaa jatketaan entistä suuremmin ja laajemmin.

Koko FAIA:n nykyisen hallituksen puolesta hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2018!